Nappi sai viimeinkin sunnuntaina 12.7. morsiamensa (CH Pikku-Piun Inachis Io eli Iina) kylään. Napille sattui kaimani morsiameksi, mikä oli mieheni mielestä erittäin hassua. Soitin tyttökissan omistajalle keskiviikkona, että olemme Napin kanssa lähdössä torstai-iltana viikonlopuksi reissuun ja palaamme sunnuntaina kotiin. Toivoin tietysti, että tyttökissan kiima ei tuona aikana alkaisi. No, perjantaina aamupäivänä tuli soitto, että nyt tyttökissa on tullut kiimaan, voiko tyttökissa tulla sunnuntaina kylään. Vietin ensin lauantaina ystäväni häitä ja sitten sunnuntaina palattiin Napin kanssa kotiin ja hääteema jatkui, nyt vain olivat kyseessä kissahäät…

CH Pikku-Piun Inachis Io (Omistaja Marja-Liisa Ronkainen) on kaunis kissa.    

CH Pikku-Piun Inachis Io, aka Iina, owned by Marja-Liisa Ronkainen, is a beautiful cat. 

Hääpaikaksi valikoitui kylpyhuone, kun mikään muu paikka ei kotonamme tuntunut soveltuvan kissojen häiden viettoon. Jälkikäteen ajateltuna mikä vaan muu paikka olisi ollut parempi, mutta enpä silloin osannut ajatellakaan mitä voisi tapahtua.

Kun Nappi päästettiin tapaamaan tyttökissaa, Nappi osoitti heti kiinnostuksen merkkejä, vaikka hiljainen poika vielä olikin. Iina halusi pitää alkuun etäisyyttä ja piileskeli pesukoneen takana ja sekös Nappia kismitti.

Nappi katselee piileskelevää morsiantaan.      

Nappi is watching his hiding bride. 

Maanantai-aamuna kissat olivat alkaneet tutustua toisiinsa ja Nappi kujerteli jo kovasti morsiamelleen. Näin myös ensimmäisen kerran Napin tyttökissan niskassa kiinni, vaikkei silloin tainnut astuminen vielä onnistuakaan. Illalla kissat kuitenkin jo osasivat asiansa ja saivatkin sitten useamman päivän viettää yhdessä.

Nappi pesi itseään ja siinä sivussa vähän Iinaakin.    

Nappi washed himself and, at the same time, a little Iina, too. 

Tiistaista eteenpäin tyttökissa olikin sitten se innokkaampi osapuoli ja kovempi jutustelija ja vaikka välillä vaikutti, että Nappi oli jo saanut häiden vietosta tarpeekseen, niin eipä Nappi pystynyt vastustamaan morsiamensa viehätysvoimaa.

Nappia väsyttää...                                                                                                                                                   

Nappi is worn out...  

Kissat viettivät yhteensä 6 yötä yhdessä. Lauantaina tyttökissan vierailu päättyi ja siitä päivästä ei sitten tapahtumaa ja dramatiikkaa puuttunutkaan. Aamupäivällä kun olin muutaman tunnin poissa kotoa, kissat olivat päättäneet karata hääsviitistään. Kun tulin kotiin, kissat löytyivät makuuhuoneesta. Tyttökissa osaa avata ovia ja sen takia olin pitänyt kylpyhuoneen oven edessä aina jotain estettä, mutta olin sitten unohtanut sen ja niinhän siinä kävi, että tilaisuus tekee varkaan.

Romanttinen illallinen...                                                                                                                               

Romantic dinner… 

Iltapäivällä noin tuntia ennen kuin tyttökissan omistajan piti tulla tyttöä hakemaan, kuului kylpyhuoneesta kova rämähdys. Menin katsomaan ja kyllä pelästyin: lavuaarin yläpuolella oleva lasihylly oli sirpaleina lattialla, Nappi livahti saman tien pakoon kylpyhuoneesta ja näin että lattialle jäi veripisaroita. Sain Napin kiinni ja huomasin, että Nappi oli saanut haavan polveensa. Evakuoin äkkiä molemmat kissat keittiöön. Niinhän siinä kävi, että Nappi oli saanut sen verran syvän haavan polveen, että vietimme Napin kanssa sitten lauantai-illan eläinlääkärillä. Ei ollut helppo homma lauantaina saada päivystäviä eläinlääkäreitä kiinni, mutta kiitos Marja-Liisa Ronkaiselle lopulta löytyi paikka minne pääsimme. Onneksi Iina-kissalle ei käynyt mitään.

Napille tuli polveen kolme tikkiä, kauluri kaulaan ja kaksi antibioottikuuria. Harmillinen onnettomuus tiesi sitä, että elokuuksi suunnittelemamme kissanäyttelyt jäävät nyt väliin. Tänä tiistaina Nappi sai tikit pois ja voi sitä onnea, kun ei tarvinnut enää pitää kauluria. Kaikki oli niin hankalaa, syöminen, juominen, liikkuminen ja vessassa käyntikin kun Napilta jäi tarpeet peittämättä. Onneksi polvi on parantunut hyvin, kun aluksi oli epäilyä siitä, että haava olisi voinut tehdä pahempaakin vauriota polven alueelle.

Näin surkeasti päättyi sulhon häät: häistä suoraan sairaslomalle.                                                       

The grooms wedding ended miserably: from wedding straight to sick leave. 

Napista tuli toipilaana taas pikkupoika: öisin Nappi tunki joko ihan kiinni kylkeeni, vatsani päälle ja välillä pääni päälle niin, että heräsin joskus kun kauluri tuli kasvojeni päälle. Napilla oli pikkupoikana tapana nukkua tyynyn ja hiuksieni päällä ja sitä Nappi yritti siis nytkin, mutta kun Nappi ei ole enää mikään ihan pieni kissa, ei tuntunut ihan yhtä miellyttävältä kuin silloin ennen…

Nyt toivotaan ja odotetaan kovasti, että häiden vietto tuottaisi tulosta ja Napista tulisi isä!

http://www.pikkupiun.arkku.net/index1280x1024.html

Hääpari vielä "pusukuvassa"...                                                                                                                          

Bridal couple in a “kiss” picture… 

Nappi’s wedding with Iina the cat lasted for a week. The wedding went mainly well, but on the last day Nappi hurt his knee. Participation in the August’s cat shows had to be cancelled so that Nappi could recuperate in peace.